• Etusivu
• Bändi
• Kuvat
• Audio/Video
• Keikat
• Keikkapäiväkirja
• Vieraskirja
• Linkit
• Yhteystiedot

TIGER STRIPES KEIKKAPÄIVÄKIRJAT

30.05.09 Konsta, Kaustinen

Tervehdys rakkaat lukijat! Moni onkin varmaan jo kieli pitkällä odottanut seuraavaa tiikeriraporttia näin keikkapäiväkirjan muodossa. Odotuksenne palkitaankin nyt, sillä olemme vihdoin olleet keikalla, pitkästä aikaa! Matka suuntasi tällä kertaa Pelimannipitäjä Kaustiselle.

Kun kolme neljäsosaa orkesterimme jäsenistä oli aamulla lyönyt todistukset lasten käsiin, oli tullut aika muuntautua jälleen rokkistarboiksi. Suvivirren vielä soidessa päässä, auton keulat suunnattiin kohti kansanmusiikin kehtoa, Kaustista. Urkutaiteilija Huovinen tosin käväisi alkuillasta ensin Seinäjoella soittamassa rumille mopopojille hieman blues-rockia, mutta ehti mainiosti vielä pelipaikoille välimatkasta huolimatta.

Tsekkien ja syömisten jälkeen jäikin sitten mukavasti aikaa keskittyä illan keikkaan. Bändin olo oli jälleen kerran tehty äärimmäisen mukavaksi ja helpoksi – kiitos Konstan yltiöystävällisen ja mukavan henkilökunnan! Miksei asiat voisi kaikissa Suomen keikkapaikoissa ja –areenoilla sujua yhtä vaivattomasti!

Myös majoitus Kaustisella oli jälleen järjestetty yhtä hienosti kuin aiemminkin. Yöpyminen ja ajanvietto sympaattisessa ja kotoisassa Kotimajoitus Järvelässä on kuin olisi mummolavierailulla ilman, että mummo on kotona. Ainut mummolamaisuudesta erottava tekijä on ehkä se, että eteisen naulakossa on muovipusseihin kerättynä taiteilijoiden unohtelemia tavaroita nimilappujen kera. Paljastuksena voidaan kertoa, että itsemme mukaan luettuna muita hajamielisiä artisteja ovat olleet esimerkiksi Hunksit, Parkkosen Pete tai vaikkapa Viikatteen pojat. Emme kuitenkaan tutkiskelleet tarkemmin, oliko eräältäkin nimeltä mainitsemattomalta eturivin viihdetaiteilijalta jääneet kalsarit pyykätty ennen pussiin laittamista. Aivan niin hyvään palveluun emme kuitenkaan jaksa uskoa.

Niin, sitten itse keikkaan. Tupa oli ääriään myöten täynnä, sillä oli koulujen päätöspäivä. Soitettiin kaks kertaa neljävitonen ja olihan meininkiä! Edellisestä keikasta oli vierähtänyt yli kolme kuukautta, joten polte soittaa oli hirmuinen ja latausta sekä energiaa ei puuttunut. Keikan jälkeen vallitsi suorastaan euforinen fiilis ja enää ei tarvinnut miettiä, kannattiko lähteä aamulla ajelemaan kohti keikkapaikkaa. Lisäksi kesän ensimmäiset helteet osui just tälle viikonlopulle, niin mikäs sen parempi tapa aloittaa kesän vietto!

Palataan asiaan taas, kun ilmenee jotain kirjoittamisen aihetta! Hauskaa alkukesää kaikille!

Teemu-tiger

Alkuun

28. - 29.11.08 Stomp, Hamina & Amarillo, Seinäjoki

Kylläpäs virkisti kun pääsi poikain kanssa viikonlopuksi rokkia soittelemaan. Tiikerit ympäri Suomea alkoivat karkailla päivätöistään puolenpäivän hujakoilla ja suuntana oli perjantaina Hamina. Olikin uusi keikkapaikka tämä Stomp ja ihan napakka paikka olikin. Äänispöndet paikalle hoiti paikallinen AK-Sound ja hommat saatiin pystyteltyä rauhassa ennen soittoja.

Soittohan kulki kuin ajatus. Muutamat uudet rallitkin alkavat löytämään paikkansa keikkasetissä ja näyttää biisit maistuvan yleisöllekin. Varsinkin Dingon Nahkatakkinen tyttö on kyllä niin hyvä biisi keikoilla ettei mittään järkee. Heikki tullee housuun kun ajattelleekin sitä. Hävettää kun ei ole tuota älytty aikaisemmin soittaa. Samoin vähän tuoreempi Fairytale gone bad alkaa potkimaan pikkuhiljaa ihan niin kuin pitääkin. Hyvä hyvä.

Pitkin iltaa Stomppiin valuikin väkeä tasaisen tappavasti ja meininki alkoi näyttämään hetki hetkeltä lupaavammalle. Meillähän oli tarkoituksena soittaa yksi 90min setti, mutta se virahtikin melkein kaksituntiseksi. Yleisöä Stompissa oli ihan kiitettävästi, kiitos kaikille osallituneille! Jatkotkin melkein saatiin aikaiseksi, mutta eipä väkisin. Jäipähän hyvä syy tulla Haminaan uudemmankin kerran! Seuraavalla kerralla jatkoille lähetään vaikka pää kainalossa.

Lauantaiaamuna karavaani otti suunnaksi Seinäjoen Amarillon. Tässä Amarillossa ei ole vielä soitettukaan, mutta samassa korttelissa vaikuttanut edesmennyt Botton Club oli meille aina mieluinen keikkapaikka, joten odotukset olivat korkealla. Eikä petytty: Lava oli todella jämäkän kokoinen ja siinähän sitä sitten mahtui temmeltämään. Lisäksi äänet hoiti rautaisella otteella Ralffi ja homma toimi ihan niin kuin pitääkin. Seinäjoki on hyvä paikka tiikereille.

Lauantain keikka vedettiin myös hymyissä suin eikä meillä jäänyt paljoa valitettavaa. Kyllä tämä soittohomma osaa sitten olla mukavaa! Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille! Nähään taas!

Alkuun

30.11.07, Ravintola Lohi, Lohja

Jos olet katsonut Prison Break -merkkistä maailman parasta TV -ohjelmaa, niin tiedätkin mitenkä välillä näyttää sille, että nyt menee hommat väkisin niin rytinällä puihin ettei mittään järkee. Ne Scofieldin veljeksetkin aika kiperään kiipeliin aina välillä joutuvat, ja samanlaisia tuntemuksia saatiin mekin kokea Lohjan keikalla. Itse kuulin 400 km automatkan jälkeen että Tiikerit onkin tilattu Ravintola Loheen humppakeikalle. Kieltämättä hieman epätoivo hiipi puseroon. Tai oikeastaan ärhäkässä vatsataudissa se ei ollu ”epätoivo” joka hiipi, ja eikä se ollut ”pusero” minne se hiipi. Mutta ei siitä sen enempää.

Alku illasta Ravintola Lohessa oli yksityistilaisuuden tyyppinen pikkujoulun vietto menossa kun tämä humppakeikka kuvio meille selvisi. Poikain kanssa mietittiin että humppaa ei soiteta vaikka henki menisi. Päätettiin että varmistetaan tilanteen vakavuus ravintolan henkilökunnalta ennen kuin karataan Helsinkiin Rönskin luo saunomaan. Ja aiai että me tykättiinkin siitä henkilökunnasta, eli Tiinasta. Ja siitä tykättiin kanssa kun se sanoi että ei mitään humppailua tänään, enintään voitte eka setin aloitella vähän kevyemmin. Ja näinhän me tehtiin ja takahuoneeseen saatiin vielä laatikollinen formula-juomaa ja sittenhän sitä jo hymyissä suin muokkailtiin settilistaa helposti nautittavaan muotoon. Kaikki rauhalliset biisit soiteltiin eka setissä ja 2 viimeistä settiä saikin sitten kaahata oikein kunnolla. Siinä mielihyvän tunteessa se vatsatautikin luovutti ja keskityttiin olennaiseen. Täysin uutena tulokkaana vedettiin muuten AC/DC:n klassikko ”Highway to Hell” ja sehän toimi kuin häkä! Tätä lissää.>

Äänentoiston ja valot järkkäili tällä kertaa Timpsa ja Tatu. Kyllä hommat hoituivat taas niin hienosti että tuskinpa olisin itsekään paremmin osannut esim. kompuran jakosuodinta kytkeä kaukokaapelin XLR:ään... tä? Valojakin oli niin höpönä että pelotti välillä. Mutta oli siistiä soittaa! Lisäksi paikalle tuli paljon ihmisiä eli ns. yleisö, ja 2. setin aikoihin tupa olikin jo täysi. Porukka oli keskimäärin vanhempaa kuin perus yökerho/baari keikoilla, mutta eipä näyttänyt menoa haittaavan! Samahan me todettiin joku vuosi sitten Tahkon keikalla, kun yleisön keski-ikä lähenteli 50 vuotta. Isit ja äidit rokaa ihan tosissaan kun sille päälle sattuvat! Ja olihan siellä paikalla nuorempaakin kansaa. Dj soitteli settien välissä paritanssi -tyyppistä iskelmähumppaa ja me hoideltiin se rokki puoli omissa seteissä. Kaikille jotain. Tämähän oli mukava keikka.

Kiitokset ravintolalle huolenpidosta ja loistavasta palvelusta! Kiitokset myös Lohjan yleisölle, joka lauloi mukana niin kovaa että vieläkin hymyilyttää. Moro!

Tiger Stripes

Alkuun

23.11.07 M/S Galaxy

Tervehdyyys. Tällä kertaa kutsu kävi Silja tallink Galaxylle. Oltiin liikkeellä keikkapakulla ja tiikeri-miehistö tuijotteli silmä kovana navigaattoria keskellä tsadin 4 ruuhkaa. Hienostihan se latu lopulta löytyi länsiterminaaliin. Rönski oli hoitanut itsensä paikalle jo aikaisemmin ja ehti hoitaa check-in sotkut lopulle bändille. Muuten järjestelyt toimivat loistavasti, paitsi passitarkastaja se pokkana neuvoi että ”tuosta vaan oikealle ja seuraatte opasteita.” Noilla ohjeilla päädyttiinkin sitten väärän laivan rahtijonoon. Onneksi Kyde rohkaistui hoitamaan hommat saksalaisen rekkakuskin kanssa ja sai selvitettyä että väärään laivaanhan tässä ollaan nousemassa. Oikea laiva löytyi lopulta ja ja roudaaminenhan oli yhtä juhlaa niin kuin aina.

Tällä kertaa soundtsekkiin jäi ihan mukavasti aikaa, ja niinpä palauteltiin settiin pari vähemmälle soitolle jäänyttä biisiä: ”Gayboys Of Summer” ja ”Run To You”. Noilla vahvistuksilla saatiin kevyesti hoideltua ne 3 x 45min setit. Äänikalusto ja valopuoli olikin hoidossa firman puolesta, joten eipä tarvinnut kyllä murehtia oikein mistään. Soundtsekissä ehdittiin rämpytellä kaikki mitä haluttiinkin ja tyytyväisinä lähdettiin syönnin jälkeen taxfreen kautta hytteihin rentoutumaan. Kiitokset vielä kerran tonttinsa mallikkaasti hoitaneelle Galaxyn audiomiehelle.

Niin: laivahan oli tupaten täynnä viihteelle siirtyneitä ihmisiä ja hyvänen aika millaista meininkiä siellä ujo poika saikaan nähdä! Kyllä suomalaiset ovat hienoa porukkaa oikein kunnon kännissä. Tiukkojen määräysten alaisina bändi katseli meininkejä kutakuinkin selvin päin, ja samaa voinkin suositella kaikille seikkailun haluisille. Pikkujoulukausi, perjantai-ilta, loppuunmyyty Galaxy, pari tuhatta suomalaista: pettämätön yhdistelmä! Olihan siellä kyllä aika riemukasta itselläkin, tosin pieni, terveellinen pelko perseessä koko ajan. Lavalle kömpi keikan aikana jatkuvasti toinen toistaan uljaampia yksilöitä, ja kävinpä minä takahuoneestakin pari hätistelemästä 3. setin aikana. Varsinkin vapaaehtoisia rumpaleita tuntui olevan liikkeellä erityisen paljon! Tiukimmat perustelivat osaamistaan esim. tuntemalla Stam1nan rumpalin. Kyllä noilla ansioilla minusta pitää päästä louhimaan kannuja oikein kunnolla valomerkin jälkeen! Nooo, tosiasiassa hommat meni melekoisen nätistä ja hauskaa oli!

Kiitokset vielä kerran yleisölle jaksamisesta ja hyvästä palautteesta! Tuollaiselle yleisölle on aina hienoo soittaa. Kiitokset kuuluvat myös Mr. Sushin miehistölle kaluston lainasta: kiitos. Rok rok. Palataan.

Jamo / muut

Alkuun

02.11. - 03.11.07 Botton Club, Seinäjoki / Amarillo, Pori

Heipä hei poijjan rakkulat ja tytön tylleröt.

Kyllä meillä oli lystikäs reissu viikonloppuna Seinäjoen ja Porin suunnalla! Tällaisella mukavalla tahdilla kun keikkoja tehdään, niin mieli pysyy virkeänä ja suut hymyssä. Perjantaina startattiin matkaan heti kun kellokortit vaan saatiin leimattua, ja perillähän meitä odotteli +30 bileet Seinäjoen Botton Clubilla. Tekniikan perinteisesti hoiteli Reinoaudion Sepi, ja hyvinhän se hommansa hoiti. Kiitos vaan, taas. Sepi olikin hätäpäissään pakannut mukaan isointa pyssyä mitä tällä kalustolla saadaan ”turvallisesti” liikkumaan, joten hudinaa niin sanotusti riitti.

Perille sinne Seinäjoelle taisi ensimmäisinä ehtiä Kotkan ja Helsingin yksikkö: Rötkö ja Teemu. Lopulta koko seurue saatiin paikalle klo 20 maissa, jolloin soundtsekin teko olikin jo liian myöhäistä. Kamat kasattiin, mutta säveltäkään ei saatu ennen keikkaa soittaa. Ennenkin on tähän samaan tilanteeseen törmätty ja niinpä ollaan todettu että ”Summer of 69” on paras aloitusbiisi tässä tilanteessa: kitara intron aikana miksaaja ehtii säätä kitaran kuntoon, seuraavaksi mukaan tulevan laulun, sitten lähtee rummut ja lopulta basso ja kiipparit. Näin se soundtsekki hoituu lennossa! Roudin jälkeen mentiin syömään ja kevyesti juopottelemaan eli tishpuuttelemaan.

Ihmisiähän oli illalla paikalla ihan helvetisti. Paikka oli täynnä. Ihan täpinöissään ooteltiin soittoja, ja sitten kun se alkoi, niinpä eipä oikein ollutkaan mitenkään hirveen siistiä. En tiiä mikähän taas oli. Välillä näitä tulee. Oli vähän semmoista puurtamista koko homma. Onneksi soitettiin 2 settiä, joten pystyi tauolla vähän korjailemaan tilannetta. Sittenpä en oikein tiedäkään mitä tapahtui, mutta toinen settihän maistui jo ihan eri tavalla! Ihme juttuja nämä tämmöiset. Liittyyköhän nämä nyt niihin ”kilometreihin” mistä niin monesti saa keikkahommissa kuulla? Jaa-a. Botton Clubi kuulemma suljetaan näinä viikkoina?!?! Tiikerit kiittävät hienosta palvelusta ja raikkaista juomista. Ehkäpä uusissa tiloissa taas nähdään.

Keikka meni lopulta oikein hyvin ja bändin toiminta loppuillasta oli todella jämäkkää: miehistö kömpi melkein heti valomerkin jälkeen nukkumahommiin. Ainoastaan Reino Sepi ja allekirjoittanut olivat jotenkin niin voimissaan ja virkeänä, etteivät malttaneet mennä nukkumaan ollenkaan ennen aamupalaa. Tai oikeastaan Sepi päätti ihan viime metreillä sittenkin alkaa nukkumaan. Ehkäpä sillä ei sittenkään ollut nälkä.

Kohtuullisen levänneinä puolenpäivän maissa startattiin sitten kohti Porin Amarilloa. Matkaa oli vajaa 200 kilometriä, joten ei pidetty mitään kiirettä. Niinhän siinä sitten kävi että soundtsekki jäi taas väliin. No eilisillä säädöillä tietty mentiin, joten eipäkai sitä tsekkiä olisi tarvittukaan. Sitä paitsi aloitettiin taas sillä ”Summer 69”:llä. Nyt kyseessä oli Halloween -bileet, ja hauskana bilebändinä ei hommattu tietenkään mitään halloweeniin liittyvää rekvisiittaa. Mutta keikka oli kyllä siitäkin edestä pelkkää fiilistelyä. Porukkaa tupsahti paikalle jotenkin yllättävän tiukasti ja aivan liekeissä pisteltiin menemään. Lavalla oli niin ahdasta että fyysinen kosketus säilyi kaikkiin bändin poikiin melkein väkisin koko ajan. Mukavahan se vaan on.

Lauantai-ilta meni tosiaan aivan loistavasti: Kiitos kuuluu Amarillon Halloween yleisölle. Meillä oli loistava viikonloppu ja toivottavasti Seinäjoella ja Porissa taas joskus soitellaan rokkia.

Jamo

Alkuun

22.06.07, Järvisydämen Juhannus, Rantasalmi

Tulihan se kesä kärpäsineen, ja niinpä päästiin tiikerimiehistölläkin keikkahommiin oikein juhannuslavoille. Keikkapaikkana toimi Rantasalmen juhannus tai Porosalmen juhannus tai Saimaansydämen juhannus tai Järvisydämen juhannus: joku noista. Pirskeiden lopullinen nimi ei ole vieläkään oikein selvinnyt, mutta tämä porosalmen tai järvisydämen lomakylä sijaitsi jokatapauksessa aikasta lähellä Rantasalmea.

Tekniikan tälläkin kertaa hoiti paikalle perinteisesti Reinoaudio ja puikoissa oli tällä kertaa todella rauhallinen ja rento mies nimeltään Antti. Anttihan oli kykynsä audioammattilaisena vakuuttanut tiikereille aikaisemmin jo Kotkan keikalla. Loistavasti hoitui hommat tälläkin kertaa, toisaalta eipäs me mitään uskallettas sanoa vaikka hommat ei olisikaan toiminu. Mutta onneksi toimi ja tällä kertaa oli lavasoundit aivan loistavat. Soundtsekille jäi ihan jämäkästi aikaa ja hommat saatiin hoidettua kerrankin rauhassa kuntoon. Näin ne hommat pitäisi aina hoitua.

Tämähän oli taas vähän niitä keikkoja kun järjestelyt ja palvelut oli sitä luokkaa että hyvä kun muistettiin yleensäkin mennä soittamaan. Jämäkästi hoidetun soundtsekin päästiin nautiskelemaan savolaisen pitopöydän herkuista. Ehdottomasti Rantasalmen ruoat pompsahti bändiruokailujen haluttuun top kolmoseen. Johdossa taitaa edelleen sinnitellä Hotelli Saaga, toisesta sijasta ei taida olla yksimielistä mielipidettä, mutta vähintään kolmannelle tilalle nousi suoraan tämä Rantasalmen lomakylän ravintola. Kiitos vaan loistavista tarjoiluista rempseälle ja mukavalle henkilökunnalle! Reissun kruunasi hulppean Ruusuhovi hotellin luhti-huoneistoihin buukattu majoitus, missä koko tiikerilauma naarastiikereineen mahtui rentoutumaan auringonpaisteessa Rantasalmen idyllisessä maalaismaisemassa.

Kellon lähestyessä kriittistä pykälää, koko miehistö heilautti itsensä keikkapaikalle rempseän savoilais –taksikuskin kyytsäämänä. Paikan päälle olikin löytänyt  jokunen sata ihmistä ja lisää valui paikalle hiljalleen koko ajan. Harmittavasti vain tuo meidän taistelutanner, eli kaljateltta näytti melkoisen autiolle… No toivoaan menettämättä suunnattiin terassille juhlistamaan juhannusta ja kuuntelemaan loistavaa Heidi & Hillstreet:iä. Ja kyllähän se kello lopulta mateli siihen 23.30 kohdalle paahto pistettiin käyntiin melkoisen tutulla ”Summer of  69” :llä ja jengiä oli teltassa… n. 6 henkeä. Soittohan tuntui kulkevan ihan itsestään ja hymyissä suin paukeltiin toinen toistaan tiukempia ralleja. Turhaanpa Tiikerit vielä vähäisestä yleisöstä huolestuivat: 1. setin aikana porukkaa tippui paikalle koko ajan lisää ja hurjat meiningithän siellä oli jo pystyssä  yleisönkin puolella jo setin viimeisen neljänneksen aikana! Savukone pommitti vaan sellaisella tahdilla että bändillä ei ollut yleisöstä ainuttakaan näköhavaintoa koko keikalla, mutta huudosta ja metelistä päätellen tupa oli kutakuinkin täysi.

Settien välissä poikettiin yleisön joukkoon tervehtimään tuttuja ja riipimään juhannusjuomia. Soittofiilikset oli ihan lavasoundien luokkaa: loistavat. Toista settiä teltalla odottelikin jo täysitupa ja homma polkaistiin käyntiin räyhäkkäästi ”Riidankylväjällä”.  Toinen setti olikin sitten melkoista paahtoa täydessä teltassa hitistä hittiin tunnin verran. Rantasalmen keikka oli kaikkiaan loistava! Kydellä tuli jotain ongelmia bassaripedaalin kanssa, mutta nokkelana miehenä hoiti asian kuntoon viivyttelemättä biisitauolla.

Keikan jälkeen raahauduttiin vielä majapaikalle grillailemaan grillimakkarat fiilistelemään pakolliset selkään taputtelut. Kiitos hienolle yleisölle, naarastikruille, Jossulle ja Ressulle, Antille, Rantasalmen kermalle ja Järvisydämen / Rantasalmen / Porosalmen / Saimaan sydämen henkilökunnalle! Palaamme asiaan…

Jamo

Alkuun

26.05.07, Stockholm Diskotek, Helsinki

Jep jep.

Ensinnäkin: Nyt loppu tyttömäinen valitus ”pitkistä” matkoista keikoille eteläsuomeen… Erottamattomaksi osaksi tiikeriperhettä hitsautunut Reinoaudio Kyn miehistö nimittäin menneenä viikonloppuna näytti bändin pojjille miten se homma hoidetaan kiukulla ilman sen kummempia ruikutuksia. Monen mutkan kautta tämä rautaisella asenteella varustettu audiomies reissasi reilun kahden vuorokauden sisällä autolla pikkasen vajaan 2000 km. Reissun alku- ja päätepisteenä siis toimii Joensuu. Miten on mahdollista että kahteen, peräkkäisinä iltoina oleviin keikkoihin, jotka molemmat ovat Helsingin keskustassa noin kilometrin säteellä toisistaan, voi saada kulumaan melkein 2000 kilometriä autossa istumista? Vain Reino voi tietää sen… Arvauksia voi esittää meidän vieraskirjaan. Kiitokset vielä cover-henkiselle bilepyssy ”Kalle P:lle” : Ilman teidän perjantain keikkaa meidän keikkamatka lauantaina olisi ollut huomattavasti tylsempi…

Elikkäs meidän veto oli tällä kertaa Helsingin tiukimmassa menomestassa, Stockholm Diskotekissä. Vaikutti ihan sellaiselle paikalle, missä tiikeri-miehistö varmaan kävisi paljonkin jos isolla kirkolla asuisi… Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin yksityistilaisuuden vaatimukset täyttävä tapahtuma ja kiirettä piti. Vastoinkäymisiä sateli kuin iskuja snagarijonossa pitkin matkaa, mutta kuten edellä lupailin, myö ei enää valiteta. Mukava oli raivona repiä kamat pystyyn ja lähteä soittamaan ilman soundtsekkiä. Kyde onneksi oli ehtinyt tehdä jonkinlaisen rumputsekin, joten tärkeimmät hommat oli ok. Kiire on näissä hommissa se mistä olisi tietysti mukava päästä eroon. Seuraavan kerran lähdetään Helsingin keikalle pari vuorokautta aikaisemmin ja varataan kamojen pystytykseen reilu vuorokausi aikaa.

Olipas outoa aloittaa soittamaan ennen klo 21! Tuohon voisi melkein tottua. Lisäksi keikka oli mitä mainioin. Pari settiä vetäistiin ja kyllähän siinä ihan ehti innostua. Ihmiset jaksoivat tanssia ja viihtyivätkin, hyvä niin. Bändikin oli ajoittain melko liekeissä: Kydellä suu taas ei meinannut pysyä kiinni milllään ja ”virveli-käsi” taisi joissain cover-biiseissä käydä melko korkealla... Näin ne whitesnaket ja europet pitää soittaa, Hyvä Kyde! Rönski vastaavasti nollasi oman keikkaliksansa aika tyylikkäästi jossain Bon Jovin biisissä, mutta näppärällä korjauksella Röde bassotteli jo toisen säkeistön lopulla mukana ihan sujuvasti. Siinä mielessä se oli harvinaista herkkua, kun Rötköllä meistä varmaan vähiten tapahtuu kunnon tipahtamisia. Moka-tilaston kärjessä heiluu todennäköisesti allekirjoittanut kiipparisti-harrastelija. Toisaalta mulla on niitä nappeja ihan helvetisti enemmän kun muilla.

Näistä keikkamokista muuten ajateltiin pistää jossain vaiheessa tänne kotisivuille sellanen tiikeri-mokat top 5. Tarkoitus olisi poimia noilta nauhoitetuilta keikoilta ne kaikkein herkullisimmat virheet. Siinä mielessä vähän harmittaa, ettei tämä keikka tullut narulle… Mutta pitää vielä miettiä tätä top 5 hommaa, että kestääkö itsetunto sitä nöyryytystä…

Sehän tässä reissussa oli mukavaa kun soittojen ja roudausten jälkeen ilta oli vielä nuori. Kerrankin ehdittiin loistavasti vielä kebabilla ja siitä ravintolaan pistäytymään. Pakollista selkään taputtelua ja puukottelua valomerkkiin asti ja kumijalalla grillin kautta unten maille… Unirytmit ja ruokavalio kun on kohdallaan, ni silloin sitä jaksaa.

Mutta joka tapauksessa iso kiitos bileet järjestäneelle matkatoimistolle, ja etenkin kiitokset niistä lukemattomista virvoitusjuomista mitä vaan tuli ja tuli ja tuli… Mahtavaa porukkaa ja hyvällä fiiliksellä liikkeellä! Toivottovasti vielä törmätään!

Jamo

Alkuun

27. - 28.04.07 Kuopio, Amarillo

Nyt ei käyty Kuopiossa soittamassa ollenkaan, ainakaan kahta iltaa Amarillossa, ja eikä ollut yhtään ehtinyt tulla ikävä keikoille. Viimeisimmästä keikasta ei ollutkaan aikaa paljo paskaakaan, joten alusta asti homma oli tosi tympeää. Paikalle ei menty ajoissa, mutta silti ehdittiin soittaa tosi hyvä ja pitkä soundtsekki. Perjantai-iltanahan Suomi ei pelannut lätkää ollenkaan, joten meille jäi tosi paljon aikaa pystytellä kamat siihen missä Amarillon kisastudio oli. Kurosen Timpsa Reinoaudion riveistä ei ollut ainakaan miksauspöydän takana ja soundit oli näinollen tosi ala-arvoiset.

Pitkä soundtsekki loppuikin onneksi hyvissä ajoin ennen ilta-yhdeksää,  ja ehdittiin käydä parit lämmittelylonkut ostamassa ruokakaupasta, joten ei tarvinnut hotellihuoneen minibaarista juoda yhtään olutta tai lonkeroa. Hotellilla oli muutenkin paska meininki koko ajan eikä yhtään tehnyt mieli mennä soittamaan.  Amarilloon ei tullut hyvin porukkaa, ja kukaan ei tullut kuuntelemaan / tanssimaan. Soitettiin ihan paskasti ja meininki oli heikko. Keikan jälkeen ei olleenkaan oltu lähdössä jatkoille Kuopion yöhön, eikä sitten lopulta päädytty ollenkaan Henry's Pubiin humputtelemaan. Kyde ja rötkökään ei lähtenyt nukkumaan vaan nimenomaan jatkoille.

Lauantaina herättiin tosi virkeänä ja aikaisin. Iltapäivällä ei päästy harjoittelemaan paria uutta biisiä illan settiin. Soittoharjoituksiahan ollaan soiteltu viime aikoina ihan liian usein. Uudet biisit "The Gay Boys of Summer" ja ei-legendaarinen "Eye Of The Tiger" tökki hulluna heti ensi soittokerralla ja päätetettiin ettei kumpaakaan soiteta tänä iltanta, eikä soitettukaan. Lauantai päivä muutenkin oli pettymys: ei hyvää ruokaa, ei siideriä/lonkeroa, ei saunaa, kova kiire, ärsyttäviä ihmisiä hotelli täynnä ja illan päätteeksi surkea keikka...

Ja sama suomeksi: loistava viikonloppu! Kiitos Kuopio, toivottavasti taas nähdään!

Jamo

Alkuun

24.11.06, Botta, Helsinki

Niinpä niin... Meikäläisethän alkaa kohta olemaan ihan vakkarikalustoa Bottalla. No sehän ei meitä harmita: aina siellä on ollu porukkaa ja pirun hyvät bileet. Hitto että oli tällä kertaa muuten lato täynnä! Pikkujoulukausi näköjään pistää tsadilaisetkin liikkeelle ja helppohan se sitten on Bon Jovia ja Bryan Adamsia soitella.

Ainut vaan että varsinkin tällä Joensuun teho-Duolla on levottomat välimatkat näille etelä-suomen keikoille. Tai no 1000km kahdessa päivässä ei vielä ole mitenkään erikoisen paljon, mutta sitten kun on taas se Skoda... ja on se ylipainoinen peräkärry... ja on ongelma kamojen säilytyksen kanssa... ja on kiire seuraavana aamuna... Onneksi osa miehistöstä siirtyi Bottalle hieman vaivattomammin. Teemu ilmaantuikin mestoille jo hyvissä ajoin ja alkuillasta kokoonnuttiin bassotaiteilijan luo arpomaan kuskia sekä miettimään ah aina niin helppoa "tavaroiden säilytys yön yli turvallisesti" -probleemaa.

Tällä kertaa Botta tosiaan tarjosi täyden salin kaikenikäisiä juhlijoita. Aikataulut bändille oli tosi kiireelliset, mutta Reinoaudion Sepi hoiteli lavasoundit ja muutkin hudinat kuntoon ilman sen kummempia soundcheckkejä. Botta oli Sepin iloksi uusinut myös omaa audio-kattaustaan ja hymyissä suin sai Tiikerit paukutella uuden karheilla pöntöillä! Valomerkkiin soitettiin, ja itse asiassa vähän pidempäänkin. Kesken viimeisen biisin jostain syystä valot sammui koko salista, mutta biisi vietiin kunnialla loppuun Final Countdown mehutteluineen... Olisipa siitä varmaan encoretkin irronneet jos yleisöä olisi kuunneltu, mutta säännöt on tiukat; ei encoreita! Yleisön vastaanotto lämmitti soittajien mieliä kyllä vielä kotimatkallakin. Kiitokset taas Helsingin yleisölle: Seuraavaa kertaa odotellessa: You are simply the best!

Jamo

ps. Niin oli kova kiire reissulla ettei edes kuvia ehditty ottaa. Ensi kerralla sitten...

Alkuun

10. - 11.11.06, Botton Club, Seinäjoki

Parin kuukauden keikkatauko katkesi kun Lakeus kutsui Tiikerilaumaa soittohommiin kahden illan komennukselle Seinäjoelle, Etelä-Pohojammaan sykkivään sydämeen. Kaksi iltaa Botton Clubilla herätti kotiinpalaamisen tunnetta puolella Tiikereistä. Muissa pelimanneissa häjyjen synnyinsijoille matkustaminen itärajan tuntumasta aiheutti luonnollisesti pelonsekaista kunnioitusta ja muita sekavia tunteita. Tässä raporttimme latomeren keskellä vietetystä viikonlopusta.

Team Joensuu inc. Jamo ja hovimiksaaja Sepi starttasi matkaan perjantai-aamuna klo 10 sepin Joensuun studiolta. Ja matkanhan eteni melko reippaasti kun alla kehräsi vanha diesel skoda ja perässä roikkui ylipainoinen perävaunu. Tällä kalustollahan on mukava kolistella niitä pikkuteitä, mitä Suomessa itä-länsi suunnassa liikutaan. Jyväskylästä Kyytiin napattiin vielä Kyde. Eiköhän siihen menomatkaan mennyt aikaa kaikkiaan n. 9 tuntia. No, sehän ei ole aika eikä mikään kun autossa on takapenkkinä tilapäiskuljetuksiin tarkoitettu ns. perseenmurskaaja -tyyppinen kova penkki. Jeah! 

Kaikilla oli muuten keikkakalustossa vähän uutta hudinaa. Kydellä uudet tsymbaalit eli pellit ja hihatit, Jamolla uutta kiipparia, Teemulla todella stadion-rokki meiningin kitarateline, Sepillä uusia piuhoja ja varmaan joku uuden karhea jakosuodin tai eturäkin XLR… mitä lie. Hymyissä suinhan sitä soundtsekkiä soiteltiin pitkän hiljaiselon jälkeen. Muitta mutkitta ruokailun kautta kömmittiin hotellihuoneille settilistoja hiomaan ja takahuoneen antimia maistelemaan. Rötkö oli muuten ”sattumalta” kirjautunut juuri siihen huoneeseen, mihin backstage juomat toimitetaan.. Hmmm. No, mitäs minä valitan kun Rötkön kämppikseksi itseni pelailin.

Perjantai-illan veto oli melko rauhallinen. Soitto oli jostain syystä vähän suorittamista. Yleisöäkin oli paikalle tullut melko nihkeästi. Toisaalta kiitokset niille, jotka paikalle tulivat; hienosti jaksoitte juhlia keikan alusta loppuun asti! Kiitettävää toimintaa. Onneksi baarin henkilökunnalta saatiin vähän vihiä että perjantait ovat nykyisin melko rauhallisia iltoja Seinäjoen yöbaareissa, paitsi eräässä nimeltä mainitsemattomassa uudehkossa yökerhossa. Perjantain soitot vedettiin kuitenkin parhaamme mukaan fiiliksellä ja samalla innolla iltaa jatkettiin aamuun asti parin Dj:n kanssa höpötellessä. Allekirjoittaneelta lopahti akku kriittisesti puoli tuntia ennen aamupalan alkua, kun Rötköhän se terhakasti pisteli aamupalalle samoilla silmillä. Kyden kertoman mukaan melkoisen ryhdikästä keskustelua oli tiikereiden aamupalapöydässä aamu 7 aikoihin käyty. Hyvä näin. Rötcö: kiitettävä suoritus. 

Lauantaipäivän jouduttua jo hyvän matkaa, muiden vielä nukkuessa tiikerin päiväunia, Teemu lähti viemään Audioreino Sepiä tutustumaan pohjanmaan ylpeyteen, legendaariseen Markun musiikkiin! Musiikkiliikkeen kodikas ja vaatimaton tunnelma valloitti jälleen yhden ihmissydämen. Tämän pohjanmaan pyhiinvaelluskohteen tulisi jokaisen musiikkimiehenä itseään pitävän edes joskus elämässään kokea! Sielu puhdistuu ja mieli keventyy joka vierailun jälkeen. Toisaalta myös lompakko saattaa keventyä, mutta ei ilman rahan vastinetta! Seinäjoella käydessä kannattaa vierailla myös Samburger –grillillä. Sieltä saa mainiot hampurilaiset pikkunälkään ja vähän isompaankin. Tiikeritiimi suosittaa erityisesti Samburger Special –hampurilaista sulatejuustolla. Tuosta ei enää kerroshampurilainen parane!  

Lauantai päivä meni muilla tikruilla kieltämättä vähän makoillessa. Lopultahan se hotellin saunavuoro sieltä tuli ja peli avattiin muutamalla kylmällä pilsnerillä. Heti rupesi taas meiningit nousemaan siihen malliin että tänä iltana soitetaan hyvällä sykkeellä, tulipa porukkaa tai ei. Soundtsekissä kerrattiin parit vaikeat / unohtuneet biisit (eli ne missä on enemmän kuin 3 sointua ja kiippareilla myös mustia nappeja). Nyt vaikutti kaikki olevan niin mallillaan että päätettiin oikein vetäistä keikka narulle.

Nauhoitukseen päädyttiin myös siksi että lanseerasimme viikonloppuna käyttöön uuden ”pisteytysjärjestelmän.” Tämä idioottivarma pisteenlaskujärjestelmä perustuu siihen, että jokainen keikka nauhoitetaan nykyaikaisilla ja moderneilla audiotallennusmenetelmillä. Jokaisen esiintymisen jälkeen soittoniekat kokoontuvat yhdessä kuuntelemaan nauhoitetta. Jokaisesta virheestä rangaistaan taiteilijakohtaisesti. Jokaisesta virheestä lähtee tietty summa taiteilijan henkilökohtaisesta rahapalkkiosta kyseisen keikan osalta. Riippuu tietysti vähän virheen laadusta millaisista summista puhutaan. Perus "väärä sointu / kömpelö soolo / epätarkka laulusuoritus tms. kustantaa n.10-20 euroa / kpl. Vastaavasti sävellajin tai biisirakenteen unohtaminen kirpaisee huomattavasti lujempaa. Tästä ryhdistäytyneenä musikantit päättivät ryhdistäytyä soitto- ja laulurintamalla tulevaisuudessa. Kukaan ei nimittäin halunnut alkaa velkaantumaan bändille…

Keikka olikin sitten lauantaina veistetty ihan eri puusta kun perjantain keikka. Jengiä oli liikkeellä paljon enemmän ja soitto kulki. Perinteiset moukarihäkki -meiningit siis. Nauhoituskin onnistui ja pätkiä keikan meiningeistä löytyy audio/video -sivulta. Bändeillehän esitetään joskus aika tiukkoja biisitoiveita. Se iänikuinen Paranoid ei ole naurattunut ketään enää valovuosiin, mutta Seinäjoella joku pisti pohjat tässä kategoriassa kun tokaisi että ”Soittakaa Koiran elämää!”. Enpä itse olisi tiukemmin osannut enää asiaa ilmaista. Loistavaa!  

Myös Sepi saa aina osansa yleisön oivalluksista: kesken keikan joku hemmo tuli nyrkit valmiina kysymään että ”ootko sinä se Pakka-Aho”? Sepi hetken mietti että mitä tuohon nyt sanoisi ja päätti jättää hassuttelut hassuttelematta kun kaveri on melkoisen arvaamattoman näköinen ja tokaisi vaan että ”en”. Kaveri laski nyrkit ja poistui pettyneenä paikalta. Eli Pakka-Aho: Mitä ikinä teit: olehan varovainen: sinua etsitään. 

Lauantai-iltaa istuttiin keikan jälkeen valomerkkiin asti ja vähän pidempäänkin. Suhtellisen ajoissa piti kuitenkin päästä nukkumahommiin, muuten seuraavan aamun 10 tunnin ajomatka on vähän turhan topakka annos matkustamista yhdelle päivälle.  

Team Joensuun paluumatka meni melko leppoisasti. Kovimmat krapulat ehti karista jo alkumatkasta ja matka meni vähintään yhtä ripeästi kuin tullessakin. Tosin meinattiin matkalla kuolla kun joku lakeuden ritari pisteli omalla menopelillään vastaan täysin keskellä tietä ja meillähän meinasi se ylipainoinen kärry ottaa ohjakset skodasta kun jouduttiin keskellä sohjoa jarruttelemaan. Kieltämättä aika hidastui aika topakasti skodan ohjaamossa kun varpaat ristissä siinä vaan odoteltiin että kärryn heijaus loppuisi. Kyde onneksi kylmähermoisena kaverina pakotti kaluston taas tottelemaan kuskia ja matka jatkui. 

Eipä mitään. Todella jämäkkä ja hemmetin mukava reissu kaiken kaikkiaan! Toivottavasti Lakeuden kutsu käy toisenkin kerran… Kiitokset Seinäjoen jengille!

Alkuun

23.03.06, Hotelli Saaga, Ylläs

Nyt on sitten takana Tiikereiden historian kummallisin keikka. Tai itse keikassahan ei ollut mitään kummallista, mutta kaikki muu mikä siihen liittyi, olikin sitten aika mielenkiintoista touhua.

Ottaen huomioon keikkapaikan sijainnin, on neljän tunnin varoitusaika keikalle lähtöön melko lyhyt jopa tiikeri-mittakaavassa. Tiikereiden kotipesästä, Joensuusta, ei olekaan kuin vajaa 800km Ylläksen lasketteluparatiisiin, joka sijaitsee suomiäidin kainalon tuntumassa. Kaikkihan ei välttämättä lähtisi istumaan autossa 24 tuntia kahden vuorokauden sisällä, mutta korkean työmoraalin omaavina petoeläiminä hyppäsimme keikkabussiin (lue skoda + ylikuormainen peräkärry) ja matka kohti tarunhohtoista Lappia sai alkaa.

Matkasimme siis läpi yön ja keskiviikkona klo 24:00 alkanut pikataival päättyi seuraavan päivän puolella klo 12.00. Tosin matkaan olisi voinut mennä hieman vähemmänkin aikaa, mutta halusimme ajella idyllisiä pikkuteitä pitkin osan matkasta. Audioreino Sepi nimittäin tiesi viihtyisän pikkutien Puolangan kautta Rovaniemelle ja tottakai valitsimme hurmaavan näköalareitin tylsän ja ison asfalttitien sijasta. Tämä puhtaasti esteettisen ja mielenrauhaamme positiivisesti vaikuttaneen reittivalinnan takia bassotaiteilija / juomavastaava Rötkö Järvikangasta kunniakkaasti tuurannut Tuomo ”Teemunveli” Kallio saikin viihdyttää itseään parin tunnin ajan Rovaniemen asemalla torstai-aamuna aikavälillä 07:00-10:00. Poika oli hypännyt Jyväskylässä junaan edellisenä iltana klo 19.20…

Perille Yllästunturin juureen keikkabussimme kaarsi lukkojarrutuksella torstaina puolilta päivin. Varsinkin bussin takapenkillä istuneet orkesterin jäsenet luulivat menettäneensä salaperäisesti matkan aikana perseensä, mutta tunnon palauduttua miesten mielet rauhoittuivat ja kaikki oli taas hyvin. Perille päästyämme suoritimme välittömästi roudauksen ja soundcheckin. Klo 16:een mennessä kaikki oli valmista ja siirryimme ruokailuun.

Täytyy kyllä sanoa, että Lapin tytöt, ne ne sitten kyllä osaa laittaa ruokaa! Oli jos jonkin sortin salaattia ja paahtopaistia. Ja mikä parasta, Tiikereiden lempiruokaa ja -puheenaihetta, lohta!

Syötyämme itsemme räjähtämispisteeseen, koittikin sitten päiväunien, tai oikeammin yöunien aika. Uni tuli silmään suht vaivattomasti valvotun yön jälkeen. Ainoastaan Kyde kävi laskemassa yhden laskun päärinteestä, koska oli luvannut kotiväelleen ottavansa maisemakuvia Yllästunturin päältä. Tämän velvollisuuden hoidettuaan Kydekin vaipui pariksi tunniksi syvään uneen.

Vuonna 2003 valmistunut Saaga-hotelli oli komea ilmestys ja unien jälkeen päätimmekin käydä katsastamassa paikan sauna- / allasosaston. Rentouduimme erinäisissä porekylvyissä ja vesihierontapisteissä. Homman kruunasi vielä Kyden taidonnäyte perhosuinnista! Sujuvasti poika veteli ainakin puoli altaanmittaa että vesi roiskui! Kalvetkaa Sievinen ja Weissmyller!

Sitten alkoikin valmistautuminen illan kohokohtaan (keikan ohella). Nimittäin Jack Bauer tärähti televisioruutuun tv-sarjassa 24 viimeistä kertaa tällä tuotantokaudella. Siitä oli leikinlasku kaukana kun Tiikerit seurasivat Jackin viimeisen työtunnin edesottamuksia kohtuullisen tosissaan! Luultavasti Tiikerit eivät ole koskaan eikä missään keskittyneet yhtä täysillä mihinkään kuin tähän tuotantokauden viimeiseen jaksoon. Vielä kun tuon keskittyneisyyden ja innostuksen saisi siirrettyä muillekin elämänalueille, niin hyvä tulis.

Suoraan CTU:n maailmasta olikin sitten aika siirtyä lauteille. Soittoaika oli jo klo 22.30, joka näin esiintyvien taiteilijoiden näkökulmasta oli varsin kiitollinen aika. Koska hiihtolomasesonki oli jo ohi ja päivä oli torstai, ei ravintolassa suoranaisesti ollut mitenkään ahdasta. Kuitenkin porukka tuntui olevan fiiliksissään ja täytyy sanoa, että niin oli orkesterikin. Ensimmäisen setin loppupuolella nähtiin mielenkiintoinen välikohtaus, kun eräs ravintolan asiakas pisteli järjestysmiestä turpiin. Kaveri oli jostain syystä suivaantunut pahemman kerran ja oli sitten päättänyt mättää järkkäriä kuonoon oikein kunnolla. Pienen painiskelun ja apuvoimien tulon jälkeen kaveri saatiin kuitenkin rautoihin ja tilanne normalisoitui. Laula siinä nyt sitten rentoutuneesti Runawayta kun parin metrin päässä vedetään turpaan…

Toinen setti sujuikin sitten järjestyshäiriöittä ja kovasti tutunomainen tunnelma saatiinkin sitten loppusetistä loihdittua. Keikan jälkeen perushengailut ja pienen yöpalan haukkaamisen jälkeen kiltisti nukkumaan. Kuulostaako tämä uskottavan rock-bändin toiminnalta?!

Aamun valjettua, Tiikereiden vääntäydyttyä aamupalalle, oli käsittämättömän ahkera Seppo-tiikeri jo purkanut ja pääosin roudaillutkin kamppeet alakertaan. Siitä sitten nosteltiin kamat kärr… siis keikkabussiin ja kotimatka saattoi alkaa. Kellon lyötyä 12.00. perjantaipäivänä saattoi Ylläksen ihanaiset respan tytöt vain katsella kulkuneuvomme hiljalleen kaikkoavia perävaloja. Kahdentoista tunnin matka oli jälleen alkanut.

Kaikessa legendaarisuudessan reissu oli varsin onnisunut. Tämän pidempää pistokeikkaa on hankala Joensuusta käsin enää toteuttaa. Lisäksi kotimatkalla näimme myös niin hartaasti toivomiamme poroja vapaana luonnossa. Väsyneet, mutta onnelliset kissaeläimet kotiutuivat klo 24.00. Joensuuhun voittajina. Lappi oli nyt valloitettu. Vuorokausi autossa, kaksi reissussa, puolitoista tuntia lavalla, se on rokkenrollia!

Teemu -tiikeri

Alkuun

15.-18.02.06, Jyväskylä

160206, klo 17.01
Jaahas. Kävi 4 illan komennus tänne Jyväskylään, Giggling Marliniin. Ollaan tässä kämpillä tappamassa aikaa, ja mikäs se on tappaessa kun telkusta tulee olympialaisia n. 26h vuorokaudessa. Sopii meille. Suomi otti juuri pronssia joukkueyhdistyksessä! Jeah.

On tämä melko ihmeellistä hommaa tämä soittaminen: Töissä (reissussa) ollaan 24h, mutta varsinaista työaikaa on 1,5h/vrk. Kyllä on kahvi- ja ruokatauot kohillaan tässä hommassa. Toivottavasti tässä päivisin keksisi muutakin tekemistä kuin telkkarin katselu. Kyden kanssa otettiin kovalla itseluottamuksella mukaan lenkkivehkeet ja sulkismailat. Saas nähdä miten poikien käy.

Tällä kertaa meillä ei olekaan tekniikan miehiä ollenkaan mukana. Soitetaan talon omalla PA:lla  keskenään pitää pärjätä jos jotain tulee. Toivottavasti soundit saatiin checkissä edes sinne päin. Ainakin itselle kuulosti että ihan jämäkät meiningit pitäisi olla. Keikoille tulee onneksi kavereita / tuttuja, jotka voi vähän miksauksessa jeesiä.

Eilen siis louhittiin eka ilta tuolla Gigglinin "klubi-puolella" ja mukavaahan se taas oli. Porukkaa oli vähän nihkeästi, mutta en kyllä ihmettelekään: viereisessä "salissa" esiintyi "Blazing Show Girls" :) Jos itse olisin ollut baarin asiakas niin kieltämättä ei olisi kauaa tarvinnut pohtia kumpaa meen kattomaan; tanssityttöjä vai bilebändiä?!?! Settien välissä kerettiin itsekin nähdä tanssitytöt melkein vilaukselta. Hienoo oli.

Toinen setti näyttikin sitten jo alusta asti paljon paremmalle. Showtytöt eivät enää häirinneet meidän keikkaa ja porukka tuli meidän puolelle kattelemaan meininkiä. Tiikeri nelikko (Mixu hoiteli kansakoulun opettajan hommiaan, eikä päässyt jykylään kuin vasta pe iltana) louhi tiukan keikan ja kyllähän se Jyväskyläkin tanssii ja heiluu kun oikein tosissaan soittaa. Hyvää meininkiä. Keikan jälkeen ehdittiin höpötellä yleisön kanssa tuoppien ääressä ennen kuin valomerkki hätisteli meidät ulos pakkaseen. Hyvä aloitus Jyväskylän rupeamalle!

Nii! Ja nyt on pakko mainostaa: Jyväskylän "Ali Baba"sta saa todella hyvää ruokaa! Jos sattuisi olemaan Jyväskylässä ja sattuisi olemaan krapula ja sattuisi olemaan edes vähän rahaa, ni sieltä kannattaisi lähteä krapulamättöä tilaamaan. Sieltä kyllä saa muutenkin hyvää ruokaa, ei pelkästään krapulamättöä tyyliin rasvaa suolakastikkeella. Tiikeriperheen ravinto-vastaava Rötkökin antoi siunauksensa Ali Baban ruoille. Tänään allekirjoittanut meinaa paneutua kyseisessä ravintolassa kebabin saloihin. Tätä on odotettu. Kebab, muutama gini lonkku, olympialaiset, Kyden ja Rötkön käsinukke show, ja kaksnelonen illalla: siinä tämän illan suunnitelma. Nii ja tietysti keikka Gigglinissä!

170206, klo 12.54
Aijai! Suomi-Ruotsi curlingia tulee töllöstä! Voiko päivä enää paremmin alkaa. No ei kyllä voi, kun eilenkin soitettiin taas hyvä keikka. Porukkaa tuli yllättäen enemmän kuin keskiviikkona, joten mikäs siinä silloin rokkia soitellessa. Aijai kuinka me taas soitettiinkaan.

Jäi eilen muuten se kebabkin syömättä, kun otettiin ruoat mukaan Jack Bauerin takia. Kebabbia ei kannata ottaa mukaan. Tässä bändissä sitä katsotaan tuota kaksnelosta jonkin verran tosissaan. Aika levottomaksi kävi meininki välillä kun Jack Bauer piti tiikereitä jännityksessä. Kyde ja Teemu on hurjimmat fanit. Behrooz, Behrooz, Behrooz is on fire. Jos sillä ei keikkafiilis nouse ni ei millään. Kauhasen Mixukin pääsee tänään völjyyn.

Täydellä miehityksellä olisi tänään tarkoitus soittaa pitkästä aikaa Alice Cooperin "Poison". Jostain syystä se biisi on ollut vähän vaihtopenkillä. Viikko sitten se reenattiin lopulta keikkakuntoon ja hyvin se istuu tiikerisettiin. Sitä on monesti myös toivottu keikoilla. Tänään soitetaan uusina biiseinä myös Bryan Adamsin "Heaven". Kolmas uutukainen on tuo Bon Jovin "You give love a bad name" ja sehän onkin vedetty jo muutamalla keikalla. Uusia biisejä on muutenkin tulossa lisää, muutama on ihan viimeistelyä vaille keikkakunnossa. Varmaan tässä kevään aikana niitä pääsee keikoilla testailemaan. Lisäksi eilen keikkaa odotellessa "keksittiin" uusia hyviä kasarihittejä tiikerisettiin. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Ja Suomi nöyryytti Ruotsia curlingissa! Mahtavaa!

16.48
Oijoijoi! Naisten curling! The best just got better! Nyt ei enää viihde parane. Myö halutaan Ruotsin curling naisjoukkueen huoltojuokkoihin! Niin, ja tuo Kyde se osaa, ai kuinka se osaakaan. Ollaan nyt asuttu tässä kämpässä pari päivää ja Kaidai on kerennyt tutustua (=ystävystyä) yläkerran mummoon. Sen mummon kanssa se on tullut kaupungilta yhtä matkaa jo 2 kertaa. Saas nähdä mitä tapahtuu, tässähän on vielä pari päivää aikaa...

180206, klo 17.51
Eilen alkoi keikalla olemaan syke melkolailla kohillaan! Helevetti mikä meininki oli! Loistava veto! Porukkaa oli paljon ja jengi oli tosi hyvin mukana. Muutenkin oli tosi rento ilta: 2 keikan rutiinilla jo vähän tispuuteltiin ja kieltämättä oli aivan eri meininki kun Mixukin oli messissä.

Pienoisia teknisiä ongelmia tosin oli. Mulla. Ilman varsinaista äänimiestä on vaikea hoidella tuota äänipuolta, mutta "hurmoaudio" teki parhaansa. Välillä jotain ihme pörinää tuli ainakin monitoreista, mutta eipä näyttänyt yleisöä haittaavan. Mulla lisäksi hajosi kiipparista virtapiuha kesken biisin. Onneksi oli varapiuha mukana ja meininki jatkui entisellään muutaman minuutin fiksailun jälkeen.

190206, klo ??,??
Nyt on puhti pois eikä jaksa kirjottaa. Rankka reissu on sitten kuitenkin ollut. Lyhyesti: Eilinen keikka oli jo sellaista herkkumutterin kiristelyä ettei mitään järkeä. Se oli parhaita keikkoja mitä ollaan soitettu. Nyt olisi Jyväskylän "kiertueesta" jäljellä vielä se paras osa, eli roudaus. Ja kotimatka. Loistava reissu tähän asti.

Jyväskylä kohteli meitä hyvin, samoin Giggling Marlin. Iso kiitos! Palataan asiaan.

Jamo -tiikeri

Alkuun

29.10.05 Hotelli Tahkovuori

Ollaan mietiskelty, että mistähän se johtuu että joka keikalla tuntuu homma menevän aina vaan oudommaksi? Ei ollut poikkeus tämä tahkon keikkakaan. Kyllä ei taas kerran tienny tiikerit millaselle keikalle lähdettiin... Mutta hyvällä meiningillä kyllä lähdettiin: Maisteri Kauhanen pääsi tulemaan työkiireistä huolimatta Lahdesta asti ja vokalisti/soolokitaristi T. Kallio toi mukanaan oman fani-seurueensa.

Koko hässäkkä alkoi perinteisesti epätietoisuudella kaikesta ja todella rankasti kusevalla aikataululla. Perille kun tultiin tyylikkäästi pikkaisen myöhässä,  ravintolan puolelle ei oltu vielä pystytetty lavaa ollenkaan, tekniikan pojat olivat tulossa vasta Tuusniemen kohdalla jne. Bändin pojathan luonnollisesti eivät osaa tehdä kiperissä tilanteissa muuta kuin seisoa ja odottaa että joku muu tekee jotain. Nyt kuitenkin Kyde rohkaistui ottamaan vähän jutuista selvää ja yhtäkkiä meillä olikin majoitus, ruokailu ja muut tärkeät detaljiit hallussa ja lavaakin alettiin pikku hiljaa suunnittelemaan tanssilattian perälle. Ja tulihan ne tekniikan pojatkin lopulta; Tällä kertaa messissä oli tuttu mies Kurosen Timpsa ja kaverina hääri hämmästyttävän ahkera ja mukava mies, Ville nimeltään. Vaikka aikataulu kusikin käsille jo heti alussa, kerettiin tehdä soundtsekkiä ainakin 3min. Timpsa hoiti hommat taas sellaisella ammattitaidolla että siinäkin ajassa oli yli puolet löysää.

Ilta alkoi yksityistilaisuudella, jonka jälkeen meillä alkaisi sitten soitot. Ensimmäiset ihmiset tulivat paikalle jo soundtsekin aikana ja kieltämättä tiikereitä pikkasen huoletti paikalle valuvan yleisön ikäjakauma. Näytti vahvasti sille että tällä kertaa tiikereitä tuli katsomaan perinteisten kuuntelijoiden sijaan heidän vanhemmat, ja osalla oli mukaan läheteneet myös isovanhemmat. Siinä mietittiin että ollaankohan nyt ihan oikeissa bileissä, kun soundtsekissäkin puoliteholla soitettu "Angels" tuntui sille että tälle yleisölle oli desibelejä puolet liikaa. Arveltiin että taitaa esimerkiksi "Riidankylväjä" jäädä soittamatta tänä-iltana. Painuttiin siitä ruokailemaan ja sitten lepäilemään hotellihuoneisiin.

Niinhän siinä sitten kävi ettei yleisön keski-ikä ainakaan laskenut iltaan mennessä ja sekavin tuntein noustiin lavalle. Ennen keikkaa tanssilattia oli täynnä tanssijoita, kun Dj soitti sellaisia artisteja kuten Arja Korisevaa, Jari Sillanpäätä, Mattia ja Teppoa jne. Sehän oli meille oikein rohkaiseva näky. Ei muuta kuin homma käyntiin perinteisesti "Summer of 69"lla  ja siitä tahtia kovennettiin armotta loppuun asti. Ai kuinka me yllätyttiinkään: Kyllä muuten osasi porukka bilettää! Alusta loppuun +/- 50 -vuotiaat tanssi ja bailasi aivan loistavalla meiningillä, ja tällä keikalla ei muuten tainnut kukaan pyytää edes paranoidia! Loistavaa! Sitä vastoin joku viisissäkymmenissä oleva nainen oli toivonut Mambaa, mutta joku oli sitten ystävällisesti sanonut ettei mamba valitettavasti kuulu tämän bändin ohjelmistoon. Tämä ystävällinen nainen oli sanonut siihen että kyllä tämä musa hänelle käy, se Mamba olisikin ollut hänen äitinsä toive! P?#%&le kun nauratti kun kuultiin toi juttu keikan jälkeen!

Ja jos yleisö rokkasi, niin kyllä muuten rokkasi bändikin! Se meidän lava oli kasattu 6 erillisestä palasta, jotka ei tietenkään olleet millään kiinni toisissaan. Virhe! Kyllä muuten saatiin Kyden kanssa pitää kamoista ihan tosissamme kiinni kun Mixu, Teemu ja Rötkö rupes heilumaan siinä lavalla. "Jump"in aikana mulla kiipparikioski pomppi vajaan metrin eteenpäin ja kun pedaalit oli teipattu lavaan kiinni ni niitä sitten oli mukava polkea selän takana kantapäillä. Kydellä lähti kanssa rummut seilaamaan ja rumpumikitkään ei ihan pystyssä tainneet selvitä. Eikä pysyny kaljapullotkaan, joita tipahteli mm. kitaravahvistimien päältä. Sitten nää kitarasankarit ei tietenkään huomaa mitään kun siellä lavan etureunassa vaan kujeilevat. Lavan takareunassa meillä käytiin totista kamppailua painovoimaa vastaan kun lava heilui ku soutuvene merellä. Onneksi henkilö- laitevaurioilta säästyttiin.

Kuitenkin täytyy kiittää Tahkon yleisöä; Siihen loppui meidän osaltamme lähinäköinen ikärasismi. Nuoret: Ottakaa mallia isistä ja äiteistä! Ne todennäköisesti rokkaa tuplasti sen mitä te itse, vaikkei se varmaan aina sille näyttäisikään! Lisäksi mieltä lämmitti kypsemmän yleisön suhtautuminen elävää musiikkia esittävään bändiin. Moni tuli keikan jälkeen kädestä pitäen kiittelemään että miten mukavaa oli kuunnella ja tanssia. Itse asiassa kiittelijöitä oli vielä seuraavana päivänä aamiaisellakin. Kusihan siinä alkoi nousta päähän niin että korvissa suhisi. Ottakaamme mallia kokeneemmilta: käytöstavat kunniaan.

Keikka meni siis ennakko-odotuksista poiketen loistavasti ja päästiin vetämään encoret ja kaikki. Roudauksen jälkeen iltaa istuttiin vielä hetki, ja sitten painuttiin unten maille. Mainitsemisen arvoiseen suoritukseen ylsi kuitenkin bändimme juoma-/ ravintovastaava, herra Järvikängas. Tekniikan poikien kanssa ilta oli venähtänytkin melko pitkäksi, mutta jonkunhan se on huolehdittava rock-uskottavuudesta tässäkin bändissä. Kiitokset siitä Rödelle. Aamulla pakkailtiin kamoja ja kun kaikki hommat roudauksineen oli hoidettu alettiin herättelemään yllättäen pisimpään nukkunutta, nimeltä mainitsematonta bändin jäsentä. Kyllähän se basistikin sitten yllättäen nousi jo aamupäivän puolella ja päästiin kotimatkalle jo hyvissä ajoin. Bändin pojat olivat iloisella ja pirteällä mielellä kun muisteltiin illan soitoista saatua vilpitöntä, ja positiivista palautetta. Korjaussarja piristi lopulta myös Rötkön sumuisesta ja sateisesta sunnuntaipäivästä huolimatta, niinpä tältä reissulta palasi kotiin ainoastaan hymyileviä tiikereitä.

Jamo -tiikeri

Alkuun

Kesäkiertue 2005 - Osa 1 - 01.07.06 Fever, Jyväskylä

Keskellä kauneinta kesää alkoi tiikereiden "pienimuotoinen" kesäkiertue. Kesätöiden ym. tekosyiden takia jokainen tiikeri lähestyi Jyväskylää omasta suunnastaan: Kuopiosta, Seinäjoelta, Miehikkälästä jne. Minä ehdin Jyväskylään ensimmäisenä ja tarkistinkin heti sekä hotellihuoneiden että alakerran baarin terassin kunnon. Kaikki näytti olevan kunnossa: Kyllä Jyväskylä osaa pitää tiikereistä hyvää huolta. Iltapäivän aikana muutkin tiikerit pääsivät vihdoin perille ja ensimmäiset auton avaimet onnistuttiin hävittämään jo muutamien minuuttien sisällä. Avaimia etsittiin koko porukalla ympäri hotellia ja parkkihallia, mutta taskustahan ne lopulta löytyivät ja päästiin purkamaan soittimia itse keikkapaikkaan, Feveriin. Tiikerit ovat huolellisia ja järjestelmällisiä eläimiä.

Soundcheckissä paikallinen miksaajamme osoitti heti tiikeri-ainesta hoitamalla hommat sopivan nuorekkaalla ja rennolla otteella. Tiikereiden edellisestä soittokerrasta oli vierähtänyt jo monta viikkoa ja kyllähän soittaminen taas tuntuikin hyvälle. Soundit olivat kohdillaan ja lava punaisine samettiverhoineen oli kuin suoraan Twin Peaksista.

Ruokailu oli järjestetty kiitoksen ansaitsevaan Memphisiin, missä tiikerilauma olisi viihtynyt pidempäänkin. Rötkö on ansaitusti lunastanut paikkansa tiikereiden ruoka-/juomavastaavana ja kylläpä Memphisin mätöt saivatkin tiikereiltä hyvät arvosanat: Ruokavastaavamme rankkasi Memphisin hampurilaiset jopa Amarillonkin vastaavien edelle. Tiikereiden huomio kiinnittyi myös ruoat ja oluet pöytään tarjoilevaan, ystävälliseen tarjoilijaan, jonka flirtti oli välillä ehkä hivenen liiankin läpinäkyvää. No, salaisuudeksi jää mitenkäs se tilanne oikeasti menikään. Ruokailun yhteydessä tiikerit selailivat läpi tietysti kaikki paikalliset lehdet samalla repien niistä kaikki tiikeri-keikka mainokset talteen: ammattilaisten puuhaa. Ruokailun jälkeen ehdittiin mennä vielä hotellille painimaan ja lepäilemään ennen keikkaa. Mikko-tiikeri karkasi vielä ennen keikkaa Jyväskylän yöhön kavereita moikkaamaan.

Hyvissä ajoin ennen keikkaa mentiin jo Feverin bäkkärille tispuuttelemaan virvokkeita. Fever ansaitseekin tässä yhteydessä lämpimän kiitoksen: järjestelyt olivat loistavat, toisin sanoen olut oli kylmää ja sitä oli riittävästi. Yleisöä paikalla oli alkuillasta n. 3 henkeä, mutta tiikerit eivät hätääntyneet kun keikan alkuun oli aikaa vielä reilusti. Soiton alkua odotellessa parannettiin maailmaa miksaajan (jolla tuntui olevan tarinoita tien päältä enemmän kuin omiksi tarpeiksi; siinä oli maalaistiikerit ihmeissään) kanssa ja samaan aikaa baariin olikin eksynyt jo ihan kiitettävä määrä ihmisiä.

Keikka soiteltiin aika hymyissä suin ja tiukalla panostuksella porukka saatiin hyppimään, heilumaan ja laulamaan! Hyvää meininkiä! Keikan jälkeen minä jouduin lähtemään hotellille lepäilemään että pääsen kömmittyä aamulla junaan, mutta muut tiikerit jäivät takahuoneeseen vielä juhlimaan. Huhu kertoo että tiikerit olivat antaneet Jyväskylässä melko ala-arvoisen suorituksen tarjoilujen suhteen? Tärkeintä on kuitenkin yritys ja hyvä meininki! Seuraavana aamuna Tiikeriperhe jatkaa matkaa Imatralle...

Jamo-tiikeri

Alkuun

Kesäkiertue 2005 - Osa 2 - 02.07.06 Bulls, Imatra

Päivä alkoi siis vajaalla miehityksellä kun itse karkasin Järvenpäähän festivaaleille. Muilla oli vissiin ollut päivällä hikisiä kilometrejä matkalla Imatralle. Kilpa-ajo Jyväskylästä Imatralle sai jo alkumatkasta farssin piirteitä kun Mikael-tiikerin ohjastama McLaren Mercedes alkoi kuumeta liikaa. Autokunta Järvikangas-Kallio kellotti lopulta ajan joka oli kolmen tunnin tuntumassa. Team Fast anf Furious, johon lukeutuivat hurjapäät Kauhanen ja Viinikka sai loppuajan joka lähenteli kuutta tuntia. Tasan ei käy onnen lahjat.

Illan suussa kaikkien yllätykseksi saavuin kuin saavuinkin suhteellisen tomerassa kunnossa Blues-festivaaleilta Imatran rautatieasemalle. Tiikerien hännät kuitenkin nousivat taas pystyyn kun ruokailu oli järjestetty yksinkertaisesti maailman parhaalla "grillillä". Joensuun miehet siinä ihmeissään katselivat sitä erilaisten kastikkeiden ja soosien festivaalia. Täydellistä toimintaa. Tiikerit lämpimästi suosittelevat Bulls -grilliä Imatran kuumasti sykkivässä keskustassa. Takahuoneessa grilli-herkuttelun ja virvokkeiden nauttimisen ohella Tiikerit kuuntelivat ihmeissään "kala-juttuja" oikeista rokkitähdistä kun miksaajat Seppo ja Timpsa "Kurppa" Kuronen pistivät parastaan. On ne rokkimiehet vielä erikseen. Siihen kuitenkin pyritään.

Illan veto alkoikin Imatralla poikkeuksellisen tyylikkäästi: alkunauhana toimi joku Matin ja Tepon ajattomista kesä-hiteistä. Tupa, eli Bulls -baari  (kuvagallerista löytyy kuvia Tiger Stripesin keikalta) oli kuitenkin täynnä ja keikka oli alusta asti yhtä voiton juhlaa.  Imatra jorasi todella kiitettävästi ja fiilis tarttui myös bändiin. Mixu-tiikeri innostuikin katkomaan kitarastaan kieliä, mutta ammattimiehen elkein vaihtoi ripeästi varakitaraan. Bändi jäi hyvän meiningin lisäksi ihmettelemään kaikkia niitä nättejä tyttöjä, joita koko baari tuntui olevan pullollaan. Kyllä Imatra vaikutti mukavalle paikalle. Kiitos vielä loistavalle yleisölle!

Soittojen jälkeen takahuoneessa oli taas aika perinteiset hutinat: hikeä, selkääntaputtelua ja alastomuutta. Kun sykkeet saatiin laskemaan alle 150:n, lähdettiin vielä baarin puolelle fiilistelemään ja samalla kokoamaan kamoja. Käytännössähän tämä kohta keikkaa järjestyy seuraavasti: Teemu suunnistaa samantien yleisön (tyttöjen) joukkoon jutustelemaan tuoppi kädessä niitä näitä ja loppu bändi katselee kateellisena vierestä, samalla kamoja kasaillen. No, kaikki ei voi olla laulajia ja/tai soolokitaristeja. Silti, onko oikein että meidän bändissä se on yksi ja sama mies?!?!

Valomerkin jälkeen melkoisen hilpeä tiikeri-seurue astuikin nousevassa auringossa kylpevälle kesäkadulle, josta suunnattiin kohti majapaikkaa. Majoitus oli järjestetty keskelle täydellistä maalais-idylliä ja mikäs sen mukavampaa kuin lämmitellä aamun sarastaessa saunaa ja kuunnella "Kurpan" hurjimpia juttuja niin miksaamisesta, kiertue-elämästä, Monty Pythonista kuin yleensäkin elämästä.

Jossain vaiheessa aamua iloiseen seurueeseemme liittyi silminnähden päihtynyt, toistaiseksi tunnistamaton mieshenkilö. Tämä mies kun avasi sanallisen arkkunsa niin kieltämättä piti jo hieman keskittyä siihen mitä tämä kaveri oikein puhuu. Useamman tunnin keskustelun jälkeenkin vielä osa tiikeri-seuruetta oli sitä mieltä että tämä kaveri on vironkielinen. Ja kun ulosanti on tuota luokkaa, ni on aika turhauttavaa kysellä että puhutkos sinä oikeastaan suomea ollenkaan. Mutta kovasti kaverilla juttua riitti ja kieltämättä meillä sitä mukaa myös hauskaa. Teemu taisi saada hetkellisen kontaktin tähän outoon mieheen kun yritti puhua samaa tunnistamatonta kieltä miehelle takaisin. Harvemmin on noin paljon sattunut mahaan pelkästään nauramisen takia. Kiitokset tunnistamattoman kielen taitajalle kuitenkin mukavista jatkoista! Ne sinun kaljathan me taidettiin juoda, mutta jos oikein ymmärsin, ni niin oli tarkoituskin tapahtua. Minun vironkielen taito kun on vähän heikkoa...

Mixu-tiikeri ja Jamo-tiikeri

Alkuun

26.05.05 Jet Set Bar, Joensuu

Jetin keikka 26.5.05 yllätti tiikerit täysin takavasemmalta. Aluksi suunniteltiin ravintolan pienehkön koon vuoksi akustista keikkaa. Asiasta käynnistettiin neuvottelut hovimiksaaja Seppo-tiikerin kanssa ja rennolla, mutta nuorekkaalla, kokemuksen sävyttämällä rintaäänellä Seppo kannusti vetämään ihan vaan normaalisti, täpöllä. Jetti kuulemma ”syö ääntä yllättävän hyvin”. Tämä mielessä tiikeriperhe ahtautui alkuillasta kamoineen Jetsettiin soundcheckiin ja yllättävän hyvinhän siellä kitarat soivatkin. Kyllä ne ammattilaiset osaa ja tietää.

Tällä keikalla oli tarkoitus kokeilla muutamaa uutta biisiä (”Ingalsin Laura”, ”Fading like a flower” ja ”Jää”) eka kertaa livenä ja niitähän sitä vielä hiottiin soundcheckissä. Mukavia biisejä soittaa kaikki kolme; selvää tiikeriainesta. Muutama lisäharjoittelu kerta tosin ei olisi haitannut, minä kun unohdin keikalla soittaa Ingalsin Laurassa ”tekniikan-esittely-sooloni”, jota olin odottanut koko illan. Teemu onneksi muisti kepittää siitäkin edestä. Pitää vissiin hakeutua välittömästi neurologin tutkimuksiin. Tuloksista ilmoitetaan myöhemmin.

Paikalle oli ilmaantunut rockin ystäviä ihan kiitettävästi ja soiton jo alettua porukkaa hiljalleen valui sisään lisää. Muutaman biisin jälkeen sisään asteli nimeltä mainitsematon fani, jolloin tunnelma räjähti hallitsemattomiin mittoihin. Tiikereiden setissä oli melkein 30 biisiä, mutta hyvällä meiningillä keikka meni melko nopeasti. Pieni miinus lankeaa lähes väkivaltaisesti bändin kiipparistia fanittaneelle, nimeltä mainitsemattomalle mieshenkilölle, jonka sain kuitenkin rauhoitettua ja keikka hoidettiin hyvällä fiiliksellä loppuun asti.

Mikko joutui hieman himmailemaan rummuillaan; ilmeisesti Jet Settikään ei ”syö” ihan niin kovaa meteliä. Muut tiikerit pystyivät kuitenkin louhimaan ihan tosissaan, varsinkin Mixu ja Rötkö pistivät pienestä lavasta huolimatta itsensä taas täysillä peliin. Hienoa! Kiitos kaunis kaikille paikalla olleille!

Jamo-tiikeri

Alkuun

15.02.05 Tiger Stripes – Pearl tour 05 –   OSA 1 Joensuu

Tiikereiden Helmi 2005 -kiertue on pyörähtänyt käyntiin todella mallikkaasti! Kiertue aloitettiin Joensuun Kimmelissä 15.02. Joensuun yliopiston liikuntailtapävän bileistä. Siellähän vuosittain bailaa päällään tuhatpäinen opiskelijaporukka, joista kukaan ei ole tehnyt mitään liikuntaan liittyvää valovuosiin. tiukat bileet siis.

Homman luonne selvisi jo heti soundcheckissä: Tiikereiden "Hovi-miksaaja" Tiensuun Seppo oli raahannut paikalle isot myllyt että homma saadaan toimimaan amerikan malliin. Bändikin oli ryhditäytynyt: Mikko oli vuorannut bassorumpunsa tiikerikuosilla ja minäkin yritin tiikerikangasta pingottaa kiipparin etupaneeliin. Hukkapalalla peitettiin sitten vielä rötkön bassovahvistin. Soittajista en tiiä, mutta kamat näytti lavalla aika tiukalle. Myös Seppo hoiti hommansa täydellisesti niinkuin aina: Aivan loistavat lavasoundit ja varmaan ihan ok katsomonkin puolella. Kiitos Sepolle! Mikolle sattui soundcheckissä outo tapaturma kun sen virvelirummun virvelimatonkoneisto katkesi. Vaikka saatiin se pysymään paikallaan jeesusteipillä ni keikalle hommattiin myös vara-virkku. Hyvä niin, sillä "Autiotalon" aikana varsinaisellä keikalla virkussa ei pettänyt se mattohärdelli, vaan kalvo! Mikon mukaan tuollaista ei ilmeisesti tapahdu kovin usein ja nyt se saakelin rumpu repesi niin halki ku vaan voi! Uskomaton tuuri että oli vara-virkku mukana! Ois muuten jääny keikka vähän lyhkäseks. Nolo lopettaa soitto 3 biisin jälkeen...

Diiliin kuului ruokailu Riversidessä ja kuinka siellä tiikereitä taas hemmoteltiinkaan: pihvit ja pelit ja pullat ja sämpylät. Pulliin tiikerit eivät tosin koskeneet ku pakko vähän kattoo mitä syö. Ensimmäiset kireydet bändin jäsenten keskuudessa nimittäin ovat syntyneet juuri julmista huomautuksista toisten painosta ja ropan rakenteesta. Ja niinkuin herkulliset ruoat eivät olisi riittäneet, louhittiin vielä Kimmelin saunaosastolle löylyttelemään. Koko viikko oltiin mehuteltu sitä että kuinka täysillä sitten uidaankaan siellä uima-altaalla. Sinne kun sinne päästiin ni koko bändillä ei ollu yksiäkään uikkareita mukana. Suht tyypillistä.

Saunaan mentiin olevinaan koko porukalla mutta Rötkö se on semmonen saunakaveri että vaikka periaatteessa olet sen kanssa samalla saunaosastolla ni sitä et siellä nää kertaakaan. Muut kävi uimassa ja saunassa pariinkiin otteeseen ja rötkö se huiteli pyyhe päällä siellä hotellin käytävillä ja luoja tietää missä. Uimaankin uikkareista huolimatta päästiin. Mietittiin että mitenhän sellainen oikea tiikeri (eläin siis) ui? Jos joku teistä tietää ni ottakaa ihmeessä yhteyttä. Nää tiikerit, mitä näin tuolla Kimmelissä, ni ui alasti, hengittämättä, pylly ja pää pinnalla hulluna sätkien ja paikallaan pysyen. Saunahommista lähdettiin sitten vielä vähän lepäilemään kotia ennen keikkaa. Kiitokset Kimmelille loistavasta palvelusta!

Paikalle tultiin sitten noin tunti ennen varsinaista vetoa ja fiilikset oli kyllä hyvät. Vaikka oltiin lähes selvinpäin ni etenkin tuo basisti se ressasi drinkkilipuista, niinkuin aina ennenkin. Kyllähän niitä sitten jokunen saatiinkin ja kerettiin tuopposet ennen keikkaa kumota. Keikka jyrähti alkunauhalla käyntiin ja täytyy sanoa että oli hyvä soittaa! Porukka oli alusta loppuun niin hyvin mukana että oli tosi hienoo bändistäkin! Mikollahan tuon suu aukeaa yleensä soittaessa aika ammolleen ku on hyvä meininki ja enpä monta kertaa tainnu Mikkoa suu kiinni nähdä sillä keikalla. Kiitos jokaiselle joka oli kuuntelemassa! Hovi-kuvaaja "Hemppa" räpsi joitain kuvia joita nyt voi katsella tuolla "arkisto" -sivun "kuvat" osiossa. Se oli vissiin menny kameran kanssa vähän turhan lähelle kydeä jonkin hyvän biisin aikana ku raukalle oli tullut jonkin asteinen kuulovaurio. Mikko kun tykkää niin louhia niitä kannuja. Kiitokset siis Hempalle! Keikan jälkeen tiikerit oli vähän hämillään kaikista niistä kauniista tytöistä yleisön puolella! Kyllä Joensuu on kiva kaupunki olla ja elää!

Jamo-tiikeri

Alkuun

Täällä voit kokea todellista roudauksen iloa... Aijai.

18.02.05 Tiger Stripes – Pearl tour 05 – OSA 2 Varkaus

Perjantai-aamu aukeni aurinkoisena ja kirkkaana – ainakin tiikereiden mielestä - olihan aika jatkaa jo nyt legendaksi muodostunutta Helmi 2005 –kiertuetta. Edellisen tiistain pommituksesta oli jo toivuttu, piiput putsattu ja uudet panokset ladattu. Tiikerit tuntien nuo panokset eivät ole räkäpäitä vaan täyttä terästä, hikeä, jämäkkyyttä, louhintaa ja rocknrollin iloa.

Matka starttasi jo totuttuun tapaan bändituvalta, jossa ilmaantuivat ensimmäiset vaikeudet. Suuret ihmismassat olivat vaeltaneet katsomaan tiikereiden matkaan lähtöä ja parkkeeranneet siinä hötäkässä autonsa niin, että Kyde-tiikerillä oli täysi työ pitää kieli keskellä suuta ja ohjastaa Unskin punainen kaunokainen edes kohtuullisen lähelle roudausovea. Kun vielä muistetaan, että perässä oli lähes täysiperävaunun kriteerit täyttävä kuomullinen kärri, niin suoritus todella ansaitsee hatun noston. Loppujen lopuksi backline saatiin kyytiin kohtuullisen kivuttomasti, onhan bändituvalle johtavat portaat rakennettu kuin roudarin unelmaksi – portaita on alle 30000 ja leveyttäkin porraskäytävällä taitaa leveimmässä kohdassa olla yli puolimetriä.

Varkauden kutsu korvissamme suuntasimme kohti valtateitä, jotka johtavat tiikerit poikkeuksetta kohti unohtumattomia seikkailuja. Kyde-tiikeri tosin päätti luoda pientä jännitystä jo ennen taajama-alueelta poistumista vaihtelemalla kaistaa kuin raivopää, kuin ihmeen kautta vältyimme peltivahingoilta. 

Itse matka sujui rattoisasti bändipeliä pelaillen (kirjain kerrallaan aakkosia eteenpäin bändien nimiä, kuka muistaa eniten). Mulla oli tosin lievää jännitystä vatsanpohjassa, olihan kyseessä minun neitsytmatkani tiikerimobilessa. Luultavasti armosta muut tiikerit antoivatkin minulle kaksi pistettä bändipelissä, jotta jännitys helpottaisi. Rötkö-tiikeri tosin yritti laittaa kapuloita rattaisiin viljelemällä todella tunnettuja bändinnimiä, joista suurin osa oli kotoisin akselilta lapua – alavus – nurmo. Miltä kuulostaa esim. yhtyeet Pipedream ja Nurmon mieskuoro – kaikkihan me niistä olemme kuulleet. Yeah right. Jamo-tiikerilläkin taisi olla lievää jännätystä masussa, siihen onneksi löytyi lääkkeet n. 20 km ennen Varkautta pissatauolla. Jamo osti pullon sidukkaa ja alkoi puolet pullostaan juotuaan retostella kuinka kovassa kännissä oli. Muut möksöttivät kateellisina ja hiljaa. Olisipa se kaikille yhtä helppoa ja halpaa. 

Perillä Varkaudessa odottivat jo ”tekniikan pojat” Olli ja Petteri, jotka ovat tuttuja myös Kosma –bändin riveistä. Roudaus ja soundcheck hoidettiin ammattimaisesti Ollin ja Petterin ihmetellessä tiikereiden kahvilan puolelta saaman palvelun laatua – ei kuulemma mikään muu bändi koskaan ollut saanut yhtä ystävällistä palvelua. Noh, tiikerithän ovat tunnetusti hellyyttäviä. 

Hotelliin kirjautuminen määritteli tiikereille käsitteen ”täydellinen palvelu”. Huoneiden televisiot toivottivat tervetulleeksi Jarmo Viinikan, Matti Järvisen ja Henrik Kauhasen. Näinhän sen pitikin mennä. Hetken aikaa huoneissa lepäiltyään tiikerilauma päätti siirtyä ravintelin puolelle, tällä kertaa vain syömään. Aijai sitä jämäkkyyttä kun eteen kannettiin pariloitua kuhaa. Tarjoilija sen sijaan antoi tiikereille oppitunnin ennakkoluuloista, eivät kaikki miestarjoilijat ole homahtavia. Vai ovatko sittenkin? 

Maukkaan aterian jälkeen tiikerit vetäytyivät ruokaperräisille hotellihuoneisiin. Samalla valmistettiin myös illan settilistat, joista tuli yllättävänkin kovat. Fiilis alkoi nousta iltaa kohden – tänään soitetaan Varkaus polvilleen.

Hyvissä ajoin ennen keikkaa siirryimme Rock-cafeen puolelle, joka oli illan pääkallonpaikka. Porukkaa oli paikalla jonkin verran, mutta enemmänkin olisi illan tässä vaiheessa paikalle mahtunut. Meikäpoika jätti älykkäänä kaverina kuitenkin korvatulpat hotellille ja juoksinkin kuin tiikeri konsanaan ehtiäkseni omalle keikalle. Ammattimaista. Soitto alkoi soimaan n. klo 23 ja kuin taikaiskusta paikka alkoi täyttyä. Ilmeisesti viereisen kahvilankin porukkaa alkoi meteli kiinnostamaan. Jämäkästi louhittiin ja yleisökin tuntui tykkäävän vaikkei bailaamaan vielä uskaltautunutkaan. Setin loputtua tiikerit nuolaisivat välioluet ja pitivät seuraa innokkaille yleisön edustajille, joilta tuli myös keikkatarjouksia, mm. paikalliset motoristit halusivat tiikerit bileisiinsä soittamaan. Toisen setin alusta lähtien pelin henki oli kohtuullisen selvä. Vauhdin jako suoritukseen oli tietoisesti rakennettu nousujohteisesti ja tunnelma alkoikin nousta myös yleisön puolella. Jo ennen setin puoliväliä tanssilattia oli täyttynyt ankarasti bailaavista varkauslaisista. Kyllä oli mukava louhia. Setin loputtua tiikereitä odotti miellyttävä ylläri juomalippujen muodossa. Niitä oli yllättävän monta per tiikeri. Ehkä jopa tarpeeksi, vai voiko niitä olla tarpeeksi?

Ravintolahenkilökunnan vilkuteltua valoja ja annettua komennon poistua paikasta tiikerit päättivät siirtyä valvottamaan hotellin kakkoskerrosta. Keikka oli nauhoitettu ja palautteenanto päätettiin suorittaa välittömästi. Tiikerit eivät olleet varmoja pitääkö suositeltu desipelimäärä (80dB) ylittää vai alittaa, päädyimme kuitenkin ylittämään ne reilusti. Loppujen lopuksi uni voitti tiikerit ja ihana hiljaisuus valtasi Best Western –hotellin.

Mutta ei pitkäksi aikaa. Jo 4 tunnin kuluttua 4/5 tiikereistä suunnisti aamupalalle. Ei liene yllätys, että tuo puuttuva viidesosa löytyy yhtyeen bassotaiteilijan tontilta. Hyvän ja ravitsevan aamupalan jälkeen osa tiikereistä suuntasi takaisin unten maille ja osa vain ”nauttimaan hotellihuoneesta” - hivenen ehkä haiskahtaa homolta.

Paluumatkalla miteltiin vielä yhtyeen sisäisen ”Jyrki Otila” –tittelin kohtalosta bändipelin avulla. Kyde ja Jamo suunnittelivat vieläpä urheilua samalle päivälle. Onneksi kuitenkin mukana ollut lääkintähenkilökunta sai torpedoitua nuo hengenvaaralliset aikeet. Lienee tarpeetonta lisätä, että tuo anonyymi lääkintähenkilöstöön kuuluva yhtyeen jäsen poisti itse Ylämyllyn Shelliltä sixpackin. Se kai sitten on terveellistä touhua rankan keikkareissun päälle.

Tiikereiden raateluhampaiden täyttämiin suihin jäi reissusta hyvä maku, mutta älkää pelätkö, nälkä ei tyydyttynyt. Helmi 2005 –kiertueon vasta puolessa välissä ja tiikerit janoavat lisää tanssivia, laulavia, huutavia, nauravia ja musiikista nauttivia ihmisiä.

Peace & love

Mixu -tiikeri

Alkuun

23.02.05 Tiger Stripes – Pearl tour 05 – OSA 3 Joensuu

Tiikereiden menestyskiertue “Helmi” on edennyt yli puolen välin. Tällä kertaa tiikereiden karjunnasta pääsi nauttimaan kotikaupungin asukit ja näyttämönä oli Itä-Suomen Tavastianakin  tiikeri-piireissä tunnettu  tanssi- ja juomaravintola BePop.

 Tiikerileirissä iltaan kohdistui isoja odotuksia, sillä olihan takana kaksi verrattain onnistunutta louhaisua ja muutenkin jämäkkää kiertuemeininkiä. Erikoiseksi tilanteen teki se, että Tikrujen hovimiksaaja Seppo ”Sepi” Tiensuu ei tällä kertaa ollut pöydän takana vääntelemässä nappuloita lainkaan. Tilanteen outoutta voisi verrata siihen, että lähtisi bänditreeneihin ilman pitkiä kalsareita!

Varaseppona paikan päällä hääräilivät Lehtonen ja valomies Sami, jotka hoitivat tonttinsa mallikkaasti.

Tässä vaiheessa rundia tiikereillä on noussut kusi päähän. Tämä ilmeni mm. siten, että kukaan taiteilija ei suostunut itse tekemään soundcheckiä. Eihän kenenkään ison rock-staran tarvitse itse tehdä tsekkiä ennen keikkaa! Kusipäistelyn aloitti Kyde, joka ei kerta kaikkiaan suostunut kiipeämään rumpujen taakse paukuttamaan basaria ym. kannuja tasojen testausta varten. Patterin taakse kiipesikin minä, tosin minut saatiin huijattua hommaan antamalla minulle rumputeknikon arvonimi. Sama häröily jatkui ja yllättäin Mikaelista oli tullut basso- ja kiippariteknikko ja Kyde sekä Rötkö oli nimitetty kitarateknikoiksi. Tämän episodin jälkeen kaikki tiikerit olivat tyytyväisiä, kun kerrankin ei tarvinnut tehdä itse tsekkiä – omalla soittimella… Tiikerit ovat viisaita eläimiä!

Soundcheckin jälkeen lattiaruokailun sijasta lauma kävi tyydyttämässä lihanhimonsa Amarillossa (paitsi Mikael, joka otti kasvisruokaa… Haiskahtaa vähän… no, jokainen tekee omat valintansa). Ruokailun lomassa Rötkö, josta on muodostunut orkesterin virvoitusjuomavastaava, hoiteli sovittuja janojuomia backstagelle puhelimitse. Juuri kun juomapolitiikka näytti olevan kunnossa, se saikin lamauttavan takaiskun. Omien juomien nauttiminen takahuoneessa ei ollutkaan ravintolahenkilökunnan mieleen ja hanke kaatui kalkkiviivoille. Neuvokkaana ja sanansa mittaisena miehenä virvoitusjuomavastaava Järvikangas päätti saattaa juoma-asian päätökseen ja kuljetti janonsammuttajat ravintolan backstagelta jokaisen tiikerin kotiovelle erikseen! Tämän tehtyään Rötkön asema virvoitusjuomavastaavana vahvistui entisestään ja orkesteri päättikin, että Rötköä ei ainakaan ensimmäisenä eroteta bändistä, kun miehistönvaihdokset tulevat ajankohtaisiksi.

Alkunauha tärähti soimaan kun päivä oli vaihtunut jo torstaiksi. Vajaa puolitoistatuntinen oli takuuvarmaa ilotulitusta, vaikkakin tiikerileirissä pientä kiertueväsymystä olikin havaittavissa. Keikan jälkeen normaalin kuvion mukaan miehistö antoi kouluarvosanan keikalle, jonka keskiarvo taisi olla seiskan ja kasin välissä. Tiikereiden ajatukset taisivat osittain olla jo lauantai-illassa, jolloin sitten räjähtää Joensuu-areenassa aika kovasti…

jatkuu ensi numerossa…

Teemu-tiikeri

Alkuun

26.02.05 Tiger Stripes – Pearl tour 05 - OSA 4 "The Final Countdown"

Niinhän siinä kävi että Tiikerilauma lopulta valloitti ”Helmi 2005” -kiertueen lopuksi lavoista uljaimman: Joensuun uutuuttaan kiiltävän areenan. Jo soundcheckissä homman nimi oli selvä: kyde kun rupes polkemaan sitä bassorumpua ni kaikille kävi selväksi että tänä iltana pamahtaa. Minä siinä hulinassa katkaisin kiipparin jalan, mutta se mikä ei pysy raiskarin teipillä ni ei ole tarkoitettukaan pysyväksi. Vahingossa se teipattiinkin niin korkealle että jouduin vetämään eka kertaa seisaaltaan. Hienoo!

Muut tiikerit pääsivät kokeilemaan langattoman mikityksen ihmeellistä maailmaa ja kyllähän se hyvälle tuntui ja näyttikin. Se oli kuin olisi päästänyt oikeasti muutaman tiikerin lieastaan irti.  Soundcheckin jälkeen olikin fiilikset melko korkealla: lavasoundit oli aivan huimat ja soundchekki soiteltiinkin onnenkyyneleet silmissä. Hienoo nähä kun 5 ”raavasta” miestä itkee liikutuksesta. Illan vetoon lähdettiin valmistautumaan sitten Mixun ja Lauran kämpille.

Ilta tuli ja pienoinen hätä nousi pöksyyn kun talvipäiväkansaa oli ½h ennen keikan alkua areenalla noin. 30 henkeä. Taidettiin keikkaa viivästyttää noin 15min ja kyllähän se kannatti. Lopulta päästiin vetämään täydelle salille ja
meininki oli hurja! Satapäinen yleisö oli kuin suomalainen mies parhaimmillaan: iso, humalassa, kova laulamaan ja valmis crowd surfaamaan. Kiitokset siitä. Keikka menikin juuri niin hyvin kuin toivottiinkin: Porukka  oli mukana aivan
”taka-mattina” ja rallit lähti bändiltä ku hauki rannasta. Kiitos kaikille, jotka ottivat keikalta hienoja kuvia. Osa niistä on nähtävillä täällä meidän sivuillakin.

Jännityksen aiheita löytyi myös takalavalta eli kansainvälisemmin backstage -osastolta. Naapurissa rellesti maailmanluokan orkesteri nimeltään 22-pistepirkko. Hurjaa se Pistepirkkojenkin kiertue-elämä, ihme että vanhat
miehet vielä jaksavat. Pirkkojen P-K vieläpä päätti ruhjoa Rötköllä lainassa olleen basso-nupin remonttikuntoon, sitä se on turhautuneen rokkarin elämä; paskaks vaan. Mahtoiko Jamo-tiikerit ottaa mallia tuosta rock-kukkoilusta
tuhotessaan ständinsä. Ei vaan tullut mieleen, että keikalla sitä voisi tarvita. Bäkkärillä koettiin illan mittaan tunteiden vuoristoradan kaikki ääripäät. Rötköllä oli edessä kriisin paikka, kun vaivalla keikanjälkeiseksi pikkusuolaiseksi säästetty pizzanpuolikas oli heitetty tunteettomasti roskiin. Valitettava kauneusvirhe muutoin hyvin sujuneissa järjestelyissä.

Reippaina poikina tiikerilauma hoiti roudauksetkin vielä samana yönä. Tämä ei tosin ollut alkuperäinen suunnitelma, mutta uskomattoman muuntautumiskykyisinä könneinä tikrut eivät olleet moksiskaan urakasta. Evelle vielä iso käsi kuskauksesta ja kamojen palauttamisesta. Oli nimittäin tiikerit sen verran sekaisin keikan jälkeen, että ei ihan kaikki omaisuus löytynyt kotiin saman tien.

Helmi 2005-kiertue sai siis arvoisensa päätöksen. Tiikerit suuntaavat kohti uusia seikkailuja. Niistä varmasti raportoidaan myös sivuillamme, pysykää kuulolla!

Rauhaa, rakkautta ja kaikkea kaunista,

Jamo-tiikeri ja Mixu-tiikeri

Alkuun

© 2010 Tiger Stripes. All rights reserved.
Sivujen toteutus Markus Lumipuu.